Parit sukat

Pääsiäinen oli ja meni. Herkutellen... Lapset ovat jo viikkotolkulla kärttäneet suklaamunia aina niitä nähdessään. Pääsiäisenä oli sitten lupa syödä karkkia ja niitä suklaamunia vähän enemmänkin. Tosin, jos silmä olisi välttänyt, olisi kaikki munat kuorittu, sisus kaivettu esiin suklaan sisältä ja suklaat jätetty murusina ympäri taloa. Mutta silmä ei välttänyt, joten jokainen avattu suklaamuna oli syötävä ennen seuraavan avaamista. Ihme juttu sinänsä... Ei mua vaan ole koskaan tarvinnut käskeä suklaata syömään! Mutta meikäläisen karkkilakko (alkanut 2.1.2012) piti koko pääsiäisen ja pitää edelleen. Hyvä minä!

Karkittomassa ja suklaattomassa pääsiäisessä hiukan helpotusta toi mm. sunnuntaina leivottu iso porkkanapiirakka, joka on nyt jo hävinnyt sen siliän tien jonnekin...

Tämä tiistai alkoi ihan kohtalaisesti, mutta iltapäivällä alkoi sitten stressipisteet kohota turhankin korkealle. Kävin naapurikylässä ruokakaupassa ihan mukavan pituisen ostoslistan kanssa. Listalla oli mm. kermaa, mutta kas kummaa, sitä ei sitten löytynytkään niin helposti. Vakkarikaupassani tein kaikki muut ostokset, mutta jätin kerman, koska hyllyssä ei ollut muuta kuin karrageenia sisältäviä kermoja. Siirryin seuraavaan kauppaan, jossa sama juttu. Kolmannessa kaupassa onnisti ja hamstrasin sitten kermaa useamman purkin. Kotimatkalla alkoi päänsärky jyskyttää ohimoissa...

Mennessäni hakemaan lapsia kerhosta, koukkasin oman lähikauppani kautta todetakseni, että ei olisi sielläkään kunnon kermaa ollut. Henkilökunta kuitenkin lupasi pitää muutkin tuotteet listalla, mutta nyt olivat valitettavasti kaikki loppu. Joka kauppa on nyt täynnä maakunnan oman meijerin uutta, karrageenilla kyllästettyä kermaa, jota ainakaan minä en suostu ostamaan... Ja kun vielä lapset toivat mukanaan kerhosta kotiin Känkkäränkän, niin illan visiitti hierojalle ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Sitten vielä sauna ja loppuilta sukkien tikutusta, niin eiköhän ne hermot siitä ala löystyä nukkumaanmenoaikaan mennessä :)

Edellisessä postauksessa mainitut valmiiksi saadut sukat tuli vihdoin kuvattua:

Isännän sukat tummanharmaasta Nalle-langasta...

... ja niiden varsien pintakuvio lähemmin.

Omat sukat tummanvihreästä Nalle-langasta.
Väri ei oikeasti ole noin kirkas, mutta avustaja ei suostunut
lähtemään ulos kirkkaaseen valoon, joten salama vääristi värit...

Mallit on napsittu kirjasta Cookie A: Suloisimmat sukat. Varsinkin nuo isännän sukat on mallin mukaan vaan suunnilleen, vihreät sukat sitten tarkemmin ohjeen mukaiset.

Pojan slipoverista on etu- ja takakappaleet valmiit. Odottelevat ojennusta, yhteen liittämistä ja viimeistelyä. Se aiemmin mainitsemani toinen röyhelöhuivi on edelleen kuvaamatta. Katsotaan, koska keritään. Työn alla on nyt ohuesta raitalangasta edellä mainitun kirjan ohjeen mukaan sukat. Kattellaan, koska valmistuvat... :)

Alkuvuoden tekeleet

Novita kevät 2012 -lehden ilmestyminen sai aikaan muutamat lovikkalapaset. Ensin tuli tehtyä yhdet pinkit ystävälle ystävänpäivälahjaksi ja heti perään toiset samanlaiset toiselle ystävälle. Sitten omalle tytölle pienemmät pinkit ja pojalle vihreät. Poika tuumasi kuitenkin tahtovansa mieluummin keltaiset, joten ei muuta kuin lankaostoksille, eikä siinä kauan mennyt, kun ne keltaisetkin olivat valmiit. Oma äiti sai vielä yhdet pinkit. Lankaa olisi myös isännälle mustiin lovikoihin ja muistaakseni sitä pinkkiäkin vielä, että saisi itsellekin. Mutta lapasinnostus meni sitten toistaiseksi jo ohi ennen kuin ehdin niihin omiin asti. Jos suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niin meillä ei neulojalla itsellä ole lapasia, lapsilla kyllä yhdet ylimääräisetkin ;)

Aikuisten...

... lasten...

... lasten...

... ja lasten.

Anssin blogiin laittamieni omien joulusukkieni jälkeen aloin tikuttaa violetteja palmikkosukkia. Ohje on täällä ja muistaakseni suunnilleen tuon ohjeen mukaan sukat tein, lankana tosin Novitan Nalle. Lankaa oli vaivainen yksi kerä, ja koska tein aika pitkät varret, tuli sukista vähän pientä kokoa... Arvioisin sukkien kooksi 35 ja jos jollain niin pieni käpälä on, niin sukat saa omakseen kohtuullista korvausta vastaan ;)

Violetit palmikkosukat.

Frillahuivithan ovat nyt muodissa. Löysin paikallisesta Vapaa Valinnasta jotain röyhelöhuivilankaa ja tekaisin siitä punaviolettisävyisen huivin kaverille synttärilahjaksi. Varsinaisen huivin teossa meni aikaa yksi ilta ja myöhemmin sitten vähän toistakin, kun pähkäilin, miten semmoinen huivi päätellään...

Huivi kokonaisuudessaan vähän vääristynein värein.

Epätarkka kuva, mutta värit oikeammat. 

Helmikuussa Apris lainasi minulta Novitan tupsukehikkoa tehdäkseen tupsun neulomaansa pipoon. Kurkkasin Apriksen blogista, millainen piposta tuli ja sain myös innostuksen tehdä samanlaisen pipon. Löysin halvennusmyynnistä Novita Puro Metsä -lankaa ja tekaisin vihreän pipon Novitan talvi 2011 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Tupsun tein samaisesta Puro-langasta. Sitten hain samaa vihreää Puro Metsä -lankaa lisää ja tein toisen pipon. Sitten kyllästyin vihreään (paitsi ettei se oikeasti ole mahdollista...) ja hain samaa Puro Kivi -lankaa, jota Apriskin käytti, ja tein vielä kolmannenkin pipon. Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut kuvata muita kuin sen ensimmäisen pipon... Samalla huomasin, että aikuiselle tarkoitetut pipot sopivat hyvin myös lapsen päähän. Sama malli ja koko menee siis melkein vauvasta vaariin :)

Pipo ja todella muhkea tupsu! :)

Olen myös saanut arvokkaan perinnön! Mummuni vanha ja täysin toimiva rukki kaikkine tykötarpeineen tuotiin meille! Niihin tykötarpeisiin kuului myös ties miten vanhaa lampaanvillaa ja karstat... Alkuharjoittelun kehräämisessä suoritin Novitan hahtuvaisella, mutta siitä ei tullut paljon mitään. Oikeaa karstattua lampaanvillaa oli helpompi kehrätä. Alku oli hankalaa, lanka oli vaihtelevasti liian paksua tai erittäin ohutta ja katkeili tämän tästä. Kehrättyäni pienen määrän lampaanvillalankaa, vaihdoin materiaalin koirankarvaan. Negro alkoi juuri sopivasti tiputtaa turkkiaan, joten karva kerättiin talteen, karstattiin ja kehräsin sen langaksi. Kehräys sujuu kylläkin aika hitaasti... Loppuu aina karvat kesken :) Melkein kokonaisen puolallisen olen jo saanut koirankarvalankaa aikaiseksi ja pakko sanoa, että koko ajan paremmin sujuu ja nätimpää lankaa tulee.

Lampaanvillalankaa...

... ja koirankarvalankaa.

Näiden lisäksi olen saanut valmiiksi asti vielä parit sukat ja toisen röyhelöhuivin. Lisäilen niitä tänne jahka saan ne kuvattua. Pojan slipoveri on ollut työn alla jo viime vuodesta, mutta jostain syystä sen työstämiseen on tullut erinäisiä keskeytyksiä näiden moninaisten lapasten, sukkien, pipojen ja huivien muodossa, eikä se ole vieläkään valmis...

Uusi blogi

Koska koirarintamalla on hirvittävän hiljaista ja Anssin blogiin meinaa tupata väkisinkin enemmän käsityöpostauksia kuin mitään koiriin liittyvää, päätin avata uuden, kokonaan käsitöihin keskittyvän blogin. Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet kaverit pistäytymään! Tarkoitus on kai lähinnä itselle kerätä yhteen paikkaan, mitä oikeastaan onkaan tullut tehtyä... :)